Tikkutiistain (7.4.) pitkäksi venähtänyt "Pyhäjärven maisemakierros"

Mulla oli pääsiäisviikon lomalleni oikeastaan vain yksi suunnitelma: pyöräillä Pyhäjärven maisemakierros jonain kauniina päivänä. Sellaista säätiedot povasivat tiistaille. Ja totta, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta!

Siis evästä reppuun ja menoksi. Liikkeelle lähdin "tukikohdastani" Härmälästä suuntaan Pirkkala. Härmälänrannasta Pereentielle on valmistunut hiljattain rantaa myötäilevä lyhyt kävely/pyörätie. Sen alussa on vanha puutarha, joka on varmasti hienoa nähdä varsinkin siinä vaiheessa, kun omenapuut kukkivat. Käykääpä katsomassa, jos satutte sille suunnalle. Tuo tienpätkä alkaa siis Viimankadulta ja päättyy Pereentielle eikä välttämättä löydy vielä mistään kartoista.  PYHÄ-pyöräreitti sen sijaan on hyvin merkitty pylväisiin säännöllisin väliajoin.

Uusi kevyenliikenteen väylä Härmälänrannan kerrostaloalueen ja Pyhäjärven välissä.

Pyöräilyreitti on kiitettävän hyvin merkitty.

Sen verran olen jo Pirkkalan suunnalla pyöräillyt ristiinrastiin, että kauniita Pyhäjärven rantoja kiertelevä reitti on jo jokseenkin tuttu. Toinen toistaan upeampia taloja komeilla rantatonteilla, mutta onneksi vielä rakentamatontakin rantaa. 

Keväiset, vaikkakin vielä suht värittömät maisemat hivelevät silmää. Lokit kirkuu, vesi lainehtii sinisenä. Haikanlahdella jään seurailemaan hetkeksi miten lokkipariskunta asustaa pikkuruista saarta. Tulee jostain mieleen kirja Pikkuprinssi. 

Mitähän lintua varten järvessä on tuollainen pönttö?

Pikkuruinen saari oli todellinen nähtävyys

Keltainen rakennus puiden keskellä on viehättävä Haikan lava

Vähän matkan päässä on Rantaniityn uimaranta. Siellä aion käväistä uimassa ensi kesänä. Uimakopin seinään on pistetty kuva jostain pikkasen suuremmalta biitsiltä, mutta haitanneeko tuo mitään.

Rantaniityn biitsi

Poikkean Pirkkalan keskustan K-markettiin, jonne ajelen silloin tällöin ihan vaan liikuntamielessä. Ostan vähän lisäevästä matkaan. Onneksi - se selviää vähän myöhemmin.

Pirkkalan keskusta jää taakse ja saavun Rajasalmen sillalle. Liikennettä  tuntuu olevan koronan takia tavallista vähemmän. Kunta vaihtuu Nokiaksi.

Rajasalmen sillalla

Kauempana siintää Pitkäniemen psykiatrisen sairaalan alue. Koska en ole käynyt siellä koskaan, haluan ehdottomasti käydä tutustumassa tuohon hienolla paikalla olevaan alueeseen, jolta toiminnan alasajo on käynnissä.

Olen todella hämmästynyt, miten suuri määrä rakennuksia sairaalakompleksiin kuuluu. Toiminta on alkanut jo 1800-luvun lopulla, joten historia on pitkä. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea seinät pitää sisällään. Millaista on hoito ollut yli sata vuotta sitten, millaista se on nykyisin? Parempaa ympäristöä psyykkisesti sairaille tuskin voi löytyä, mutta kieltämättä rakennukset ovat parhaat päivänsä nähneet. Silti en ymmärrä, miten luonnonkauniin ympäristön kuntouttava vaikutus korvataan, jos kaikki potilaat hoidetaan jatkossa TAYSin "kampuksella".

Pitkäniemen kirkko

No, mutta palataanpa pyöränselkään. 

JOS olisin noudatellut karttaa, tästä kohtaa olisi pitänyt kurvata paluumatkalle. Jatkan kuitenkin mitään sen kummemmin ajattelematta Terijoen salavien reunustamaa tietä kohti Nokian keskustaa. Kuvittelen palaavani sitten "jostain sieltä" kohti Tamperetta. 

Bongaan puuhun kiinnitetyn lappusen: ihminen. Varmaan jäänyt puuhun kuvasuunnistuksen jäljiltä.

Ihminen

Päätän poiketa katsomassa korkealla mäellä olevan Nokian kirkon. Kiipeän portaita ja nappaan muutaman kuvan. Takaisin palatessa jalkani lipeää alamäen hiekoitushiekalla ja olen vähällä mennä nurin. Oikea nilkka nitkahtaa ja sen kihelmöidessä ehdin jo funtsia, että olikos tämä reissu nyt tässä. Tunnustelen varovasti jalan kuntoa. Kipu alkaa pian hellittää ja matka voi jatkua :)

Nokian kirkko vanhalta hautausmaalta käsin.

Ajelen eteenpäin ja kohta alkaa tulla nenään voimakas kumin haju. Nokia Tyres siinä "paistaa" keskellä kaupunkia Hakkojaan maailman teille.

Tehtaan liepeillä bongaan tolpasta  PYHÄ-reittiteippauksen tolpasta ja jatkan matkaa. En ollenkaan tule ajatelleeksi, että on olemassa toinenkin, paljon pidempi Pyhäjärven kiertävä pyöräilyreitti. 

Maisemaa Emäkosken sillalta

Olen jokseenkin surkea suunnistaja ja kartanlukija ja siksi edelleen uskon olevani reitillä, joka jossain vaiheessa "kurvaa" kohti Tamperetta. 

Ja niinpä minä vaan ajelen, kunnes usko loppuu. En oikeastaan enää edes tiedä, missä olen. Tiekin on muuttunut hiekkatieksi jo kilometrejä sitten. Mutta matkan varrella olen nähnyt  tosi kauniita maalais- ja järvenrantamaisemia.

Viimein en näe muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin Nokian keskustaan :(

Siis sinne, mistä ihan oikeesti olisi pitänyt lähteä kurvaamaan kohti Tamperetta.  

Talven ja alkukevään mittaan kertyneillä pyöräilykilometreillä ylämäet alkaa tuntua jokseenkin raskailta. Hammasta purren sotken pienimmällä vaihteella ylös kohtuulliset nousut, mutta täytyy tunnustaa, että parissa ylämäessä on pakko luovuttaa ja talutella kulkupeliä.
Ennen Nokian keskustaa poikkean ostamaan lisää juotavaa. 

Viimein olen taas Pitkäniemen kohdilla puiden reunustamalla kävely/pyörätiellä ja mietin, palaisinko Härmälään lyhintä reittiä eli Rajasalmen sillan kautta. Vaikka olen jo melkoisen väsähtänyt, en ole kuitenkaan valmis edelleenkään antamaan periksi, vaan haluan kiertää sen ihan oikean maisemareitin. Ja eihän mulla ole mihinkään kiire! Ei matka tapa, vaan vauhti ja minähän voin ajaa just sitä vauhtia kuin jaksan. Siis polkaisen verkkaisesti kohti Villilää, Raholaa, Tahmelaa... ja yritän olla ajattelematta edessä olevien kilometrien määrää.

Reitti on kaunis, mutta väsymys alkaa jo haitata melkoisesti maisemista nauttimista. Kuvien ottamisesta olen luopunut jo ajat sitten. Tahmelan kohdilla tähyilen kaihoisasti vastarannalle kohti Härmälää... saispa siivet. Pispala näyttää yhtä kauniilta kuin aina, Pyynikin näkötornin liepeillä on paljon porukkaa, vaikka se ei ole edes auki. Hatanpään arboretumin ohi ajelen tällä kertaa sujuvasti, mutta siellä olenkin käynyt satoja kertoja. 

Viimein aukaisen pyörävaraston oven. Lähtiessä käynnistin Sports Trackerin, mutta onkohan kännykän akku riittänyt? Vielä näyttää olevan latausta jonkin verran jäljellä. 

En ole uskoa silmiäni, vaikka tiedänkin olevani täysin simahtanut. 

Matka: 73 km, kesto: 5 tuntia 49 minuuttia.  

Kunnes tulen uudestaan!

Viimeiset tunnit käsillä Maarianhaminassa, laiva lähtee 14.25. Mulle on ehtinyt tulla kaksi suosikkipaikkaa: Bagarstugan ja Pub Niska. Kaikki minut hyvin tuntevat tietää, että kahvi/pulla-addiktini on vahva, joten paakaripuodit on aina luupissa. Pub Niskassa olen syönyt pari kertaa hyvää ruokaa kohtuuhinnalla.

Kello on yli puolenpäivän ja odottelen mozzarellaleipääni Bagarstuganissa, jossa saa leivonnaisten lisäksi hyvää suolaista. En pidä kiirettä satamaan, parempi olla Maarianhaminan päässä last in ja Turussa first out. 

Aamupäivällä kerkesin vielä ajella pätkän matkaa mm. Lemlandin suuntaan. Lilla Holmenkin oli vielä katsomatta, joten ajelin sinne ennen lounastusta Bagarstuganissa. Lilla Holmenissa on mm. lintuja ja kaneja häkeissä😢. Lintutalossa ”meteli” oli jokseenkin korvia särkevä, vaikka joukosta piti löytyä Jussi Björling -niminen papukaija. Mutta kun kymmeniä papukaijoja ääntelee samaan aikaan... Poistuin paikasta aika nopeaan tahtiin. Lilla Holmenissa oli hyvä uimaranta ja kastelin vielä kerran uikkarini.

Klo 13.30

Sataman liepeillä. Kurkkaan vielä Maarianhaminan kirkon ja olisihan siinä museolaiva Pommernkin tyrkyllä. Ei vaan nappaa yhtään paremmin kuin Kastelholman linna. Kiva nähdä ulkoapäin kuitenkin. Ajan Viking Linen autokaistalle ja olen vitkuttelusta huolimatta turhan aikaisin paikalla. Satama on helppo paikka toimia: aja vain sinne, mihin käsketään. Aurinko paahtaa täydeltä terältä. Aukealla satama-alueella on tosi  kuuma. Kaivan repusta uimisen jäljiltä kostean pyyheliinan ja pistän hartioille. Tuntuupa mukavalta.

Kaksipyöräisten letkassa on jonkin verran myös motoristeja. Suuri osa näyttää olevan saksalaisia. Motoristit on kyllä ihan oma rotunsa, olemukseltaan ja muutoinkin.

Klo 15.45
Laivassa jo hetken aikaa. Paluussa Vikingin Grace. Onkohan tämä peräti uusin Vikingin laivoista? En muista koska olisin viimeksi mennyt laivalla Ruotsin suuntaan. Sää on paras mahdollinen laivan aurinkokannella oleskeluun. Trubaduuri laulaa jossain laivan sisätiloissa ja ääni johdetaan kannelle. Mikäs täs ollessa!

Klo 17.15
Kuusihenkinen bändi soittaa oikein mallikkaasti jossain laivan lukuisista ajanviettopaikoista. Siellä  täällä istuu joku kuulija, ehkä parikymmentä, mutta suurin osa tilasta on tyhjänä. Voikohan tuota tehdä turhautumatta, onko se ihan rutiinia? Hyvin kuitenkin soittavat ja laulavat.

Sisällä laivassa on aina vähän viileää, ainakin mun mielestä. Sortseissa ja hihattomassa paidassa alkaa tulla vilu ja alan kaivella repusta pitkähihaista. Huomaan unohtaneeni kummankin pitkähihaisen paidan pyörän sivulaukkuun, joka on autokannella. Ei auta kuin kiivetä aurinkokannelle lämmittelemään.

Klo 20.20
Maissa ja paluubussikin löytyi. Tieto pyörästä ei ollut tullut kuljettajalle, onneksi mahtui kuitenkin mukaan kaikkien matkalaukkujen sekaan. Suosittelen kyllä junaa pyörän kuljettamiseen!

Tämä alkaa olla tässä. Reissu oli juuri niin mukava kuin olin ajatellut. Sää suosi, tuuli hiveli, pyörä pelitti, kunto kesti, maisemat mairitteli. Bonuksena vielä Rockoff-festari, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

Näihin tunnelmiin ja kuviin päätän blogini. Pyöräilkää ihmiset, jos se on teidän juttu. Tai voisko siitä tulla?
Kuvat jälleen epämääräisessä järjestyksessä, sori!
Kiitos 💚 🚴‍♀️ 💚

Kastelholmaa ja muutakin holmaa

Aurinkoista jälleen! Baanalle eilistä myöhemmin ja Jomalan kautta kohti Kastelholmaa. Jo lähtiessä tiedän, että linnakierros jää tekemättä. Ne on niin nähty 🤣.

Teen jostain pyörätieviitasta väärän johtopäätöksen ja päädyn ennen Godbytä umpikujaan kylän Beverly Hills’iin! Näin tämän umpiperän asukkaat näyttävät asuinalueensa nimenneen. En tullut tarkemmin katsoneeksi, kuinka hienoja taloja siellä oli.

Pian olen kuitenkin jo Godby Cityssä. Jonkin kokoinen kylä S-marketteineen ja muine palveluineen. Bensa näyttää olevan hinnoissaan, ysivitonen maksaa 1,675.

Kohta tulee vastaan tulee hieno maisemakahvila, Uffe på berget. Vahva suositus tänne poikkeamiseen. Upeet maisemat ja hyvät leivonnaiset! Samoilta kohdilta pääsee myös Arboretumiin, joka kylläkin osoittautuu pettymykseksi. Ensin on ihan kivaa jättituijametsikköä, mutta sen jälkeen tulee vastaan, melkeinpä vois sanoa hakkuuaukea. Ahvenanmaata on jossain vaiheessa ilmeisesti runnellut melkoinen myrsky, kun juuriaan myöten kaatuneita puita on paljon.

Olen varmaan juopunut Uffen maisemista, kun huomaan matkaa jatkettuani olevani  Saltvikissa. Luotin että Kastelholmaan on hyvät opasteet, mutta eipä ollutkaan. Kysyn joltain mieheltä på svenska, että meneekös tuo tie Kastelholmaan. Du måste gå tillbaka jne. Jee, ymmärrän ohjeet. 

Pyörrän Cuben takaisinpäin. Tien varressa on alue, jossa valmistellaan täyttä häkää torstaina alkavia viikinkimarkkinoita. Kovasti tuoksuu tervalta ja kaikkea viikinkiaikaista rekvisiittaa pystytellään.

Mutta mikäs viitta sitten onkaan: 'SALTVIK K:A'. Taas vois katsastaa yhden kauniin kirkon. Melkein kirkon vieressä on uimaranta. Sinne! Kaksi kertaa olen yrittänyt mennä uimaan, mutta ei ole vedet houkuttaneet. Tää pieni ranta näyttää lupaavalta  ja käväisen uimassa.

Kastelholma löytyy helposti ja ensimmäiseksi painelen  lounaalle. Alueella, missä on linnan lisäksi myös Jan-Karlsgården, on oikein mukava ruokapaikka. Katselen alueella rauhassa kaikkea sitä, minkä näkee ilmaiseksi.

Takaisin Godbyhyn ajan nyt vähän lyhyemmän kautta ja tien 2 varrella on Taffel-sipsitehdas. Ilmankos täällä onkin paljon perunamaita! Ohitan sutjakkaasti tehtaanmyymälän, joka näyttää myyvän myös Pandan tuotteita. 

En voi olla poikkeamatta uudestaan Uffe på berget - kahvilaan. Nyt kiipeän torniin, josta maisemat astetta huikeemmat. Poikkean ostamassa banaanin S-marketista ja kauppa on mukavan vilpoinen. Tänään taidan poiketa Rockoff-festareilla. Jos oikein aidan sisäpuolelle viimeisenä Ahvenanmaa-iltana. 

Ja sori, kuvat on täysin epämääräisessä järjestyksessä! vika varmaan käyttäjässä, mutta ei ole kuvien hallinta mun mielestä kovin käyttäjäystävällustä tässä Bloggerissa.

Nostalginen Jomala ja muita kirkkoja

Poikkesin tiistain reissulla katsomassa kolmea kirkkoa, kaikki kauniita vanhoja kivikirkkoja paanukattoineen. Eckeröstä lähtiessä piipahdin paikkakunnan pyhätössä, seuraavaksi Hammarlandissa ja lopuksi Jomalan kirkossa. 

Ekassa postauksessa mainitsin 70-luvulla tehdystä luokkaretkestä. Siihen aikaan ei vielä valokuvia otettu nykytahtiin, mutta juurikin tuon Jomalan kirkon vieressä joku on ikuistanut meidät neljä likkaa leveissä 70-luvun lahkeissaan.

Punaisia tupia ja perunamaita

Olipa hieno sää ajella.  Vaikka aurinko paistoi, lämpöä oli just passelisti. Kun on yksin liikkeellä, suunnitelmat voi elää ja muuttua. Getaa olin ajatellut, mutta päätinkin ottaa suunnaksi Eckerön. Menin läntisempää merkittyä pyörätietä, mutta takaisin ajelin Jomalan kautta. 

Ahvenanmaalla maatalous taitaa olla aika tärkeä elinkeno. Ohittelin sinisenä kukkivia perunamaita ja näin miten sipulia korjataan koneellisesti. Hevostiloja/talleja osui matkan varrelle monia. 

Eckerössä ajelin Käringsundin lomakylään asti ja palatessa poikkesin Posti- ja tullimuseon kuppilassa kaffeella ja maistamassa ahvenanmaalaista pannaria. Sen verran oli levonnainen maustettu kaardemummalla, että maistelin sitä  suussani vielä muutaman tunnin jälkikäteen. Taisi tuo pala jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

.