Siis evästä reppuun ja menoksi. Liikkeelle lähdin "tukikohdastani" Härmälästä suuntaan Pirkkala. Härmälänrannasta Pereentielle on valmistunut hiljattain rantaa myötäilevä lyhyt kävely/pyörätie. Sen alussa on vanha puutarha, joka on varmasti hienoa nähdä varsinkin siinä vaiheessa, kun omenapuut kukkivat. Käykääpä katsomassa, jos satutte sille suunnalle. Tuo tienpätkä alkaa siis Viimankadulta ja päättyy Pereentielle eikä välttämättä löydy vielä mistään kartoista. PYHÄ-pyöräreitti sen sijaan on hyvin merkitty pylväisiin säännöllisin väliajoin.
 |
| Uusi kevyenliikenteen väylä Härmälänrannan kerrostaloalueen ja Pyhäjärven välissä. |
 |
| Pyöräilyreitti on kiitettävän hyvin merkitty. |
Sen verran olen jo Pirkkalan suunnalla pyöräillyt ristiinrastiin, että kauniita Pyhäjärven rantoja kiertelevä reitti on jo jokseenkin tuttu. Toinen toistaan upeampia taloja komeilla rantatonteilla, mutta onneksi vielä rakentamatontakin rantaa.
Keväiset, vaikkakin vielä suht värittömät maisemat hivelevät silmää. Lokit kirkuu, vesi lainehtii sinisenä. Haikanlahdella jään seurailemaan hetkeksi miten lokkipariskunta asustaa pikkuruista saarta. Tulee jostain mieleen kirja Pikkuprinssi.
 |
| Mitähän lintua varten järvessä on tuollainen pönttö? |
 |
| Pikkuruinen saari oli todellinen nähtävyys |
 |
| Keltainen rakennus puiden keskellä on viehättävä Haikan lava |
Vähän matkan päässä on Rantaniityn uimaranta. Siellä aion käväistä uimassa ensi kesänä. Uimakopin seinään on pistetty kuva jostain pikkasen suuremmalta biitsiltä, mutta haitanneeko tuo mitään.
 |
| Rantaniityn biitsi |
Poikkean Pirkkalan keskustan K-markettiin, jonne ajelen silloin tällöin ihan vaan liikuntamielessä. Ostan vähän lisäevästä matkaan. Onneksi - se selviää vähän myöhemmin.
Pirkkalan keskusta jää taakse ja saavun Rajasalmen sillalle. Liikennettä tuntuu olevan koronan takia tavallista vähemmän. Kunta vaihtuu Nokiaksi.
 |
| Rajasalmen sillalla |
Kauempana siintää Pitkäniemen psykiatrisen sairaalan alue. Koska en ole käynyt siellä koskaan, haluan ehdottomasti käydä tutustumassa tuohon hienolla paikalla olevaan alueeseen, jolta toiminnan alasajo on käynnissä.
Olen todella hämmästynyt, miten suuri määrä rakennuksia sairaalakompleksiin kuuluu. Toiminta on alkanut jo 1800-luvun lopulla, joten historia on pitkä. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea seinät pitää sisällään. Millaista on hoito ollut yli sata vuotta sitten, millaista se on nykyisin? Parempaa ympäristöä psyykkisesti sairaille tuskin voi löytyä, mutta kieltämättä rakennukset ovat parhaat päivänsä nähneet. Silti en ymmärrä, miten luonnonkauniin ympäristön kuntouttava vaikutus korvataan, jos kaikki potilaat hoidetaan jatkossa TAYSin "kampuksella".
 |
| Pitkäniemen kirkko |
No, mutta palataanpa pyöränselkään.
JOS olisin noudatellut karttaa, tästä kohtaa olisi pitänyt kurvata paluumatkalle. Jatkan kuitenkin mitään sen kummemmin ajattelematta Terijoen salavien reunustamaa tietä kohti Nokian keskustaa. Kuvittelen palaavani sitten "jostain sieltä" kohti Tamperetta.
Bongaan puuhun kiinnitetyn lappusen: ihminen. Varmaan jäänyt puuhun kuvasuunnistuksen jäljiltä.
 |
| Ihminen |
Päätän poiketa katsomassa korkealla mäellä olevan Nokian kirkon. Kiipeän portaita ja nappaan muutaman kuvan. Takaisin palatessa jalkani lipeää alamäen hiekoitushiekalla ja olen vähällä mennä nurin. Oikea nilkka nitkahtaa ja sen kihelmöidessä ehdin jo funtsia, että olikos tämä reissu nyt tässä. Tunnustelen varovasti jalan kuntoa. Kipu alkaa pian hellittää ja matka voi jatkua :)
 |
| Nokian kirkko vanhalta hautausmaalta käsin. |
Ajelen eteenpäin ja kohta alkaa tulla nenään voimakas kumin haju. Nokia Tyres siinä "paistaa" keskellä kaupunkia Hakkojaan maailman teille.
Tehtaan liepeillä bongaan tolpasta PYHÄ-reittiteippauksen tolpasta ja jatkan matkaa. En ollenkaan tule ajatelleeksi, että on olemassa toinenkin, paljon pidempi Pyhäjärven kiertävä pyöräilyreitti.
 |
| Maisemaa Emäkosken sillalta |
Olen jokseenkin surkea suunnistaja ja kartanlukija ja siksi edelleen uskon olevani reitillä, joka jossain vaiheessa "kurvaa" kohti Tamperetta.
Ja niinpä minä vaan ajelen, kunnes usko loppuu. En oikeastaan enää edes tiedä, missä olen. Tiekin on muuttunut hiekkatieksi jo kilometrejä sitten. Mutta matkan varrella olen nähnyt tosi kauniita maalais- ja järvenrantamaisemia.
Viimein en näe muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin Nokian keskustaan :(
Siis sinne, mistä ihan oikeesti olisi pitänyt lähteä kurvaamaan kohti Tamperetta.
Talven ja alkukevään mittaan kertyneillä pyöräilykilometreillä ylämäet alkaa tuntua jokseenkin raskailta. Hammasta purren sotken pienimmällä vaihteella ylös kohtuulliset nousut, mutta täytyy tunnustaa, että parissa ylämäessä on pakko luovuttaa ja talutella kulkupeliä.
Ennen Nokian keskustaa poikkean ostamaan lisää juotavaa.
Ennen Nokian keskustaa poikkean ostamaan lisää juotavaa.
Viimein olen taas Pitkäniemen kohdilla puiden reunustamalla kävely/pyörätiellä ja mietin, palaisinko Härmälään lyhintä reittiä eli Rajasalmen sillan kautta. Vaikka olen jo melkoisen väsähtänyt, en ole kuitenkaan valmis edelleenkään antamaan periksi, vaan haluan kiertää sen ihan oikean maisemareitin. Ja eihän mulla ole mihinkään kiire! Ei matka tapa, vaan vauhti ja minähän voin ajaa just sitä vauhtia kuin jaksan. Siis polkaisen verkkaisesti kohti Villilää, Raholaa, Tahmelaa... ja yritän olla ajattelematta edessä olevien kilometrien määrää.
Reitti on kaunis, mutta väsymys alkaa jo haitata melkoisesti maisemista nauttimista. Kuvien ottamisesta olen luopunut jo ajat sitten. Tahmelan kohdilla tähyilen kaihoisasti vastarannalle kohti Härmälää... saispa siivet. Pispala näyttää yhtä kauniilta kuin aina, Pyynikin näkötornin liepeillä on paljon porukkaa, vaikka se ei ole edes auki. Hatanpään arboretumin ohi ajelen tällä kertaa sujuvasti, mutta siellä olenkin käynyt satoja kertoja.
Viimein aukaisen pyörävaraston oven. Lähtiessä käynnistin Sports Trackerin, mutta onkohan kännykän akku riittänyt? Vielä näyttää olevan latausta jonkin verran jäljellä.
En ole uskoa silmiäni, vaikka tiedänkin olevani täysin simahtanut.
Matka: 73 km, kesto: 5 tuntia 49 minuuttia.
