Järsö jäi toiseen päivään

Heikot yöunet vei mehut. Ei tullut poljettua enää Järsöhön, vaikka oli suunnitelmissa. Aika kului pitkin kaupunkia pyöriessä ja Rockoff-festarimusaa kuunnellessa. Hyvin kuuli lippua ostamatta. 

No niin - välkommen till Mariehamn!

Täällä ollaan ja kyllähän meitä fillaristeja jäi laivan kyydistä melkoinen määrä. Juttelin autokannella pyöräsuman vieressä vaasalaisen nuoren miehen kanssa. Hän kysyi, mikä pyöristä on minun. Kovasti hän ihmetteli, että eikö mulla ole kuin yksi sivulaukku.

Tampere-Orivesi- suunnalla ilmeisesti painellaan helteessä. Täällä taivas on pilvessä ja lämmintä vain 18 astetta, mutta huomenissa jo aurinkoa luvassa.

Majapaikkani Strandnäs-hotelli löytyi helposti. Kaupunki on pieni ja selkeä. Ja jos nyt oikein muistan, tässä Strandnäsissä yövyimme aikoinaan myös luokkaretkellä. Silloin se oli kylläkin taisi olla vielä motelli.

Maarianhaminassa on menossa 9 päivää kestävä Rockoff-musiikkifestari. Esiintyjien joukossa ei ensimmäistäkään mantereen festareita kiertävää artistia. Pari turkulaismiestä oli kuulemma menossa kuuntelemaan tänään metallimusaa. Ainoa,  jonka esiintyjälistasta tunnnistin on Nazareth, tuo vanha bändi, joka on stagella keskiviikkona. Laivallakin sai kuunnella ihan kivaa musaa.

Viimeinkin asian äärellä

Siis laivassa kohti Maarianhaminaa. Tänne tultiin samoja väyliä autojen kanssa. Samalla baanalla oli joku äiti kahden poikansa kanssa. Pojat ehkä 8 ja 10-vuotiaat. Heillä 5 päivän pyöräretki ja mukana myös yöpymistarvikkeet, meikäläinen kun punkkaa hotellissa.

Löysin sopivasti sohvannurkan, jossa aion pysytellä aika tiiviisti koko matkan. Sattumoisin samoille huudeille istui vanhempi herrasmies, entinen rannikkovartioston jääkäri. Se tuli ilmi, kun kysyin, voisiko hän hetken katsoa tavaroitteni perään. ”Jääkärin sanaan voit luottaa”, sanoi hän. Ja tottakai luotin. Hän oli sitäpaitsi mukavaa juttuseuraa.
Nälkä jo kurnuttelee, mutta en ole vielä osannut päättää menisinkö tuonne jonkun parjaamaan buffettiin vai en.

Auringonnousun aikaan

Yöunet jäi alle neljään tuntiin. Vielä kymmenen aikaan illalla tein tavarakarsintaa ja olin varsin tyytyväinen, kun sain kaiken mahtuun yhteen sivulaukkuun ja reppuun.

Heräsin ihan turhan aikaisin ja olin valmis pyörän selkään jo varttia vaille viisi ja bussin lähtöön oli aikaa vielä reilusti.

Aikaiset kesäaamut on tosi kauniita, ainakin poutasäällä. Ennen viittä Tampere oli vielä hiljainen. Ajelin leppoisasti ilman mitään kiirettä Härmälästä linja-autoasemalle, vilkaisin matkan varrella Arboretumin ruusuloistoa ja bongasin hienon auringonnousun.

Muita polkupyöriä ei tullut linja-auton tavaratilaan. Mukava nuori kuski lupasi laittaa pyörän "nätisti", mutta ei bussi mikään erityisen hyvä taida kuljetukseen olla.