Viimeinkin asian äärellä

Siis laivassa kohti Maarianhaminaa. Tänne tultiin samoja väyliä autojen kanssa. Samalla baanalla oli joku äiti kahden poikansa kanssa. Pojat ehkä 8 ja 10-vuotiaat. Heillä 5 päivän pyöräretki ja mukana myös yöpymistarvikkeet, meikäläinen kun punkkaa hotellissa.

Löysin sopivasti sohvannurkan, jossa aion pysytellä aika tiiviisti koko matkan. Sattumoisin samoille huudeille istui vanhempi herrasmies, entinen rannikkovartioston jääkäri. Se tuli ilmi, kun kysyin, voisiko hän hetken katsoa tavaroitteni perään. ”Jääkärin sanaan voit luottaa”, sanoi hän. Ja tottakai luotin. Hän oli sitäpaitsi mukavaa juttuseuraa.
Nälkä jo kurnuttelee, mutta en ole vielä osannut päättää menisinkö tuonne jonkun parjaamaan buffettiin vai en.