Mitä sitten, kun mukana ei ole Joku muu?

Nyt on tehtävä vähän nolo tunnustus: en ole vielä koskaan paikannut tai vaihtanut polkupyörän rengasta. Siihen hommaan on aina ollut mukana JOKU MUU, joka osaa.

Mitä, jos juuri tällä reissulla rengas hajoaa? Saanko edes ketjuja paikalleen, jos niille käy jotain? Uskaltaisinko luottaa siihen, että paikalle sattuu JOKU, joka osaa ja on valmis auttamaan?

No, en tietenkään, sillä onko olemassa mitään, mitä ihminen ei voisi opiskella netistä? Heti löytyi lupaava osuma: Miten pyörän rengas vaihdetaan vaivattomasti.

Siis vielä vaivattomasti! Se on siis helppoa :)

Kohti Biltemaa, koska ilman rengasrautaa se ei taida onnistua vaivattomasti saati ollenkaan. Nyt mulla on kolme rengasrautaa. Ne on kylläkin muovia. Myyjä sanoi, että setti oli kahdesta tarjolla olevasta parempi. Toiset oli oikeesti metallia, mutta jotenkin hepposemmat luikut. Hinta ei huimannut: 2,20. Nuo muoviset "raudat", uusi sisärengas ja pumppu, niillä hoidetaan homma kotiin, jos niikseen sattuu. Ja jos renkaan pitää nyt tällä reissulla hajota, toivottavasti se on eturengas.

Biltemasta tarttui mukaan myös uusi juomapullo, jota en ihan oikeesti olisi tarvinnut. Lisäksi ostin heijastinliivin. Jos en vaikka huomaakaan ajella majapaikkaan ajoissa ja hämärä yllättää. Maarianhaminassa päivän pituus on nimittäin jo tällä hetkellä melkein puoli tuntia lyhyempi kuin esim. Tampereella.

Päivät lyhenee... Sommaren är kort

Juuh - Ahvenanmaa, Åland -  siellä olen ensi viikolla! 

Kolmas kerta elämässäni. Ensimmäisen kerran katsastin saarta luokkaretkellä joskus 70-luvulla, kun housunpuntit leveni polvesta alaspäin hurjiin mittoihin ja elämä oli suurelta osalta edessäpäin. Jestas, että me tytöt ja pojat oltiin nuoria!

Toisen kerran saarella seikkailin 90-luvun alkupuolella. Luokkakaverien tilalle oli tullut oma, silloin nelihenkinen perhe. Kierrettiin nähtävyydet, koluttiin rantoja ja kerättiin kiviä mukaan vaikka mitkä määrät. Niitä löytyy pihasta vieläkin. Mukavia muistoja, elettyä elämää, josta toisaalta tuntuu olevan paljon, toisaalta vähän aikaa.

Mutta tällä kertaa siis vain minä ja mun CUBE. Se on siis fillarini merkki.
No, eiköhän muutama muukin matkaile samassa paikassa majoitustilanteesta päätellen.

Kaikille pakkoruotsia lukeneille sanon, että minä kaivan kyllä ilolla esille kaiken ruotsinkielen taitoni. Ja edustan sitä ikäluokkaa, että ruotsia on tullut päntättyä enemmän kuin kukaan voisi kuvitella tänä päivänä. Ja visst! Onneksi olen saanut pikkasen treenata ruostunutta ruotsin taitoa pitkästä aikaa muutaman vuoden töissä.

Monista syistä tein päätöksen lähdöstä aika pienellä valmistautumisajalla ja päädyin siksi omaan "hyvään" seuraani ja muutoinkin helppoihin valintoihin. Laivamatkat ja hotellin varasin Vikingiltä. Myöhäisen varauksen takia kuljen Tampere-Turku-Tampere -matkat linja-autolla, vaikka junassa olisi ollut mukavampi matkustaa. VR:llä kun hinnat pompsahtavat reippaasti ylöspäin, kun matkantekoon on alle viikko. Jokunen euro nyt säästyy, mutta kotiinpäin iltalaivalla tullessa linja-auto näyttikin olevan nopeampi vaihtoehto. Siinäpä ne syyt. Toivottavasti pyörä menee yhtenä kappaleena linja-auton kyydissä!

Parin pyöräilyreissun  jäljiltä mulla on melkein kaikki pyöräreissulla tarpeellinen koossa. Tai mikä nyt sitten on "kaikki", varmaan aika suhteellinen käsite.  Uutena juttuna hommasin kuitenkin kännykälle ohjaustankoon kiinnitettävän kotelon. Kätevämpää katsella siitä tarpeen tullen reittejä.

Mutta nyt vielä 70-luvulle ja discoon Ahvenanmaalla. Tämä biisi on jäänyt sieltä pysyvästi mieleen.