Kunnes tulen uudestaan!

Viimeiset tunnit käsillä Maarianhaminassa, laiva lähtee 14.25. Mulle on ehtinyt tulla kaksi suosikkipaikkaa: Bagarstugan ja Pub Niska. Kaikki minut hyvin tuntevat tietää, että kahvi/pulla-addiktini on vahva, joten paakaripuodit on aina luupissa. Pub Niskassa olen syönyt pari kertaa hyvää ruokaa kohtuuhinnalla.

Kello on yli puolenpäivän ja odottelen mozzarellaleipääni Bagarstuganissa, jossa saa leivonnaisten lisäksi hyvää suolaista. En pidä kiirettä satamaan, parempi olla Maarianhaminan päässä last in ja Turussa first out. 

Aamupäivällä kerkesin vielä ajella pätkän matkaa mm. Lemlandin suuntaan. Lilla Holmenkin oli vielä katsomatta, joten ajelin sinne ennen lounastusta Bagarstuganissa. Lilla Holmenissa on mm. lintuja ja kaneja häkeissä😢. Lintutalossa ”meteli” oli jokseenkin korvia särkevä, vaikka joukosta piti löytyä Jussi Björling -niminen papukaija. Mutta kun kymmeniä papukaijoja ääntelee samaan aikaan... Poistuin paikasta aika nopeaan tahtiin. Lilla Holmenissa oli hyvä uimaranta ja kastelin vielä kerran uikkarini.

Klo 13.30

Sataman liepeillä. Kurkkaan vielä Maarianhaminan kirkon ja olisihan siinä museolaiva Pommernkin tyrkyllä. Ei vaan nappaa yhtään paremmin kuin Kastelholman linna. Kiva nähdä ulkoapäin kuitenkin. Ajan Viking Linen autokaistalle ja olen vitkuttelusta huolimatta turhan aikaisin paikalla. Satama on helppo paikka toimia: aja vain sinne, mihin käsketään. Aurinko paahtaa täydeltä terältä. Aukealla satama-alueella on tosi  kuuma. Kaivan repusta uimisen jäljiltä kostean pyyheliinan ja pistän hartioille. Tuntuupa mukavalta.

Kaksipyöräisten letkassa on jonkin verran myös motoristeja. Suuri osa näyttää olevan saksalaisia. Motoristit on kyllä ihan oma rotunsa, olemukseltaan ja muutoinkin.

Klo 15.45
Laivassa jo hetken aikaa. Paluussa Vikingin Grace. Onkohan tämä peräti uusin Vikingin laivoista? En muista koska olisin viimeksi mennyt laivalla Ruotsin suuntaan. Sää on paras mahdollinen laivan aurinkokannella oleskeluun. Trubaduuri laulaa jossain laivan sisätiloissa ja ääni johdetaan kannelle. Mikäs täs ollessa!

Klo 17.15
Kuusihenkinen bändi soittaa oikein mallikkaasti jossain laivan lukuisista ajanviettopaikoista. Siellä  täällä istuu joku kuulija, ehkä parikymmentä, mutta suurin osa tilasta on tyhjänä. Voikohan tuota tehdä turhautumatta, onko se ihan rutiinia? Hyvin kuitenkin soittavat ja laulavat.

Sisällä laivassa on aina vähän viileää, ainakin mun mielestä. Sortseissa ja hihattomassa paidassa alkaa tulla vilu ja alan kaivella repusta pitkähihaista. Huomaan unohtaneeni kummankin pitkähihaisen paidan pyörän sivulaukkuun, joka on autokannella. Ei auta kuin kiivetä aurinkokannelle lämmittelemään.

Klo 20.20
Maissa ja paluubussikin löytyi. Tieto pyörästä ei ollut tullut kuljettajalle, onneksi mahtui kuitenkin mukaan kaikkien matkalaukkujen sekaan. Suosittelen kyllä junaa pyörän kuljettamiseen!

Tämä alkaa olla tässä. Reissu oli juuri niin mukava kuin olin ajatellut. Sää suosi, tuuli hiveli, pyörä pelitti, kunto kesti, maisemat mairitteli. Bonuksena vielä Rockoff-festari, josta en ollut koskaan kuullutkaan.

Näihin tunnelmiin ja kuviin päätän blogini. Pyöräilkää ihmiset, jos se on teidän juttu. Tai voisko siitä tulla?
Kuvat jälleen epämääräisessä järjestyksessä, sori!
Kiitos 💚 🚴‍♀️ 💚

Kastelholmaa ja muutakin holmaa

Aurinkoista jälleen! Baanalle eilistä myöhemmin ja Jomalan kautta kohti Kastelholmaa. Jo lähtiessä tiedän, että linnakierros jää tekemättä. Ne on niin nähty 🤣.

Teen jostain pyörätieviitasta väärän johtopäätöksen ja päädyn ennen Godbytä umpikujaan kylän Beverly Hills’iin! Näin tämän umpiperän asukkaat näyttävät asuinalueensa nimenneen. En tullut tarkemmin katsoneeksi, kuinka hienoja taloja siellä oli.

Pian olen kuitenkin jo Godby Cityssä. Jonkin kokoinen kylä S-marketteineen ja muine palveluineen. Bensa näyttää olevan hinnoissaan, ysivitonen maksaa 1,675.

Kohta tulee vastaan tulee hieno maisemakahvila, Uffe på berget. Vahva suositus tänne poikkeamiseen. Upeet maisemat ja hyvät leivonnaiset! Samoilta kohdilta pääsee myös Arboretumiin, joka kylläkin osoittautuu pettymykseksi. Ensin on ihan kivaa jättituijametsikköä, mutta sen jälkeen tulee vastaan, melkeinpä vois sanoa hakkuuaukea. Ahvenanmaata on jossain vaiheessa ilmeisesti runnellut melkoinen myrsky, kun juuriaan myöten kaatuneita puita on paljon.

Olen varmaan juopunut Uffen maisemista, kun huomaan matkaa jatkettuani olevani  Saltvikissa. Luotin että Kastelholmaan on hyvät opasteet, mutta eipä ollutkaan. Kysyn joltain mieheltä på svenska, että meneekös tuo tie Kastelholmaan. Du måste gå tillbaka jne. Jee, ymmärrän ohjeet. 

Pyörrän Cuben takaisinpäin. Tien varressa on alue, jossa valmistellaan täyttä häkää torstaina alkavia viikinkimarkkinoita. Kovasti tuoksuu tervalta ja kaikkea viikinkiaikaista rekvisiittaa pystytellään.

Mutta mikäs viitta sitten onkaan: 'SALTVIK K:A'. Taas vois katsastaa yhden kauniin kirkon. Melkein kirkon vieressä on uimaranta. Sinne! Kaksi kertaa olen yrittänyt mennä uimaan, mutta ei ole vedet houkuttaneet. Tää pieni ranta näyttää lupaavalta  ja käväisen uimassa.

Kastelholma löytyy helposti ja ensimmäiseksi painelen  lounaalle. Alueella, missä on linnan lisäksi myös Jan-Karlsgården, on oikein mukava ruokapaikka. Katselen alueella rauhassa kaikkea sitä, minkä näkee ilmaiseksi.

Takaisin Godbyhyn ajan nyt vähän lyhyemmän kautta ja tien 2 varrella on Taffel-sipsitehdas. Ilmankos täällä onkin paljon perunamaita! Ohitan sutjakkaasti tehtaanmyymälän, joka näyttää myyvän myös Pandan tuotteita. 

En voi olla poikkeamatta uudestaan Uffe på berget - kahvilaan. Nyt kiipeän torniin, josta maisemat astetta huikeemmat. Poikkean ostamassa banaanin S-marketista ja kauppa on mukavan vilpoinen. Tänään taidan poiketa Rockoff-festareilla. Jos oikein aidan sisäpuolelle viimeisenä Ahvenanmaa-iltana. 

Ja sori, kuvat on täysin epämääräisessä järjestyksessä! vika varmaan käyttäjässä, mutta ei ole kuvien hallinta mun mielestä kovin käyttäjäystävällustä tässä Bloggerissa.

Nostalginen Jomala ja muita kirkkoja

Poikkesin tiistain reissulla katsomassa kolmea kirkkoa, kaikki kauniita vanhoja kivikirkkoja paanukattoineen. Eckeröstä lähtiessä piipahdin paikkakunnan pyhätössä, seuraavaksi Hammarlandissa ja lopuksi Jomalan kirkossa. 

Ekassa postauksessa mainitsin 70-luvulla tehdystä luokkaretkestä. Siihen aikaan ei vielä valokuvia otettu nykytahtiin, mutta juurikin tuon Jomalan kirkon vieressä joku on ikuistanut meidät neljä likkaa leveissä 70-luvun lahkeissaan.

Punaisia tupia ja perunamaita

Olipa hieno sää ajella.  Vaikka aurinko paistoi, lämpöä oli just passelisti. Kun on yksin liikkeellä, suunnitelmat voi elää ja muuttua. Getaa olin ajatellut, mutta päätinkin ottaa suunnaksi Eckerön. Menin läntisempää merkittyä pyörätietä, mutta takaisin ajelin Jomalan kautta. 

Ahvenanmaalla maatalous taitaa olla aika tärkeä elinkeno. Ohittelin sinisenä kukkivia perunamaita ja näin miten sipulia korjataan koneellisesti. Hevostiloja/talleja osui matkan varrelle monia. 

Eckerössä ajelin Käringsundin lomakylään asti ja palatessa poikkesin Posti- ja tullimuseon kuppilassa kaffeella ja maistamassa ahvenanmaalaista pannaria. Sen verran oli levonnainen maustettu kaardemummalla, että maistelin sitä  suussani vielä muutaman tunnin jälkikäteen. Taisi tuo pala jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

.

Järsö jäi toiseen päivään

Heikot yöunet vei mehut. Ei tullut poljettua enää Järsöhön, vaikka oli suunnitelmissa. Aika kului pitkin kaupunkia pyöriessä ja Rockoff-festarimusaa kuunnellessa. Hyvin kuuli lippua ostamatta. 

No niin - välkommen till Mariehamn!

Täällä ollaan ja kyllähän meitä fillaristeja jäi laivan kyydistä melkoinen määrä. Juttelin autokannella pyöräsuman vieressä vaasalaisen nuoren miehen kanssa. Hän kysyi, mikä pyöristä on minun. Kovasti hän ihmetteli, että eikö mulla ole kuin yksi sivulaukku.

Tampere-Orivesi- suunnalla ilmeisesti painellaan helteessä. Täällä taivas on pilvessä ja lämmintä vain 18 astetta, mutta huomenissa jo aurinkoa luvassa.

Majapaikkani Strandnäs-hotelli löytyi helposti. Kaupunki on pieni ja selkeä. Ja jos nyt oikein muistan, tässä Strandnäsissä yövyimme aikoinaan myös luokkaretkellä. Silloin se oli kylläkin taisi olla vielä motelli.

Maarianhaminassa on menossa 9 päivää kestävä Rockoff-musiikkifestari. Esiintyjien joukossa ei ensimmäistäkään mantereen festareita kiertävää artistia. Pari turkulaismiestä oli kuulemma menossa kuuntelemaan tänään metallimusaa. Ainoa,  jonka esiintyjälistasta tunnnistin on Nazareth, tuo vanha bändi, joka on stagella keskiviikkona. Laivallakin sai kuunnella ihan kivaa musaa.

Viimeinkin asian äärellä

Siis laivassa kohti Maarianhaminaa. Tänne tultiin samoja väyliä autojen kanssa. Samalla baanalla oli joku äiti kahden poikansa kanssa. Pojat ehkä 8 ja 10-vuotiaat. Heillä 5 päivän pyöräretki ja mukana myös yöpymistarvikkeet, meikäläinen kun punkkaa hotellissa.

Löysin sopivasti sohvannurkan, jossa aion pysytellä aika tiiviisti koko matkan. Sattumoisin samoille huudeille istui vanhempi herrasmies, entinen rannikkovartioston jääkäri. Se tuli ilmi, kun kysyin, voisiko hän hetken katsoa tavaroitteni perään. ”Jääkärin sanaan voit luottaa”, sanoi hän. Ja tottakai luotin. Hän oli sitäpaitsi mukavaa juttuseuraa.
Nälkä jo kurnuttelee, mutta en ole vielä osannut päättää menisinkö tuonne jonkun parjaamaan buffettiin vai en.

Auringonnousun aikaan

Yöunet jäi alle neljään tuntiin. Vielä kymmenen aikaan illalla tein tavarakarsintaa ja olin varsin tyytyväinen, kun sain kaiken mahtuun yhteen sivulaukkuun ja reppuun.

Heräsin ihan turhan aikaisin ja olin valmis pyörän selkään jo varttia vaille viisi ja bussin lähtöön oli aikaa vielä reilusti.

Aikaiset kesäaamut on tosi kauniita, ainakin poutasäällä. Ennen viittä Tampere oli vielä hiljainen. Ajelin leppoisasti ilman mitään kiirettä Härmälästä linja-autoasemalle, vilkaisin matkan varrella Arboretumin ruusuloistoa ja bongasin hienon auringonnousun.

Muita polkupyöriä ei tullut linja-auton tavaratilaan. Mukava nuori kuski lupasi laittaa pyörän "nätisti", mutta ei bussi mikään erityisen hyvä taida kuljetukseen olla.

Pehmustusta persuuksille vai ei?

Pyörälaukku on kaivettu kaapista. Pari vuotta sitten tuli hankittua vähän turhankin muhkea, kolmiosainen Haltin pyörälaukkusetti. Koska mulla on sama tukikohta koko ajan, voisin ehkä pärjätä jopa vain yhdellä sivulaukulla, kun oikein tarkkaan mietin tarpeeni. Säät näyttää mukavan lämpöisiltä, joten mitään järin paksua vaatetta en tarvitse. 

Tähän mennessä pisin päivässä koskaan ajamani matka on varmaan ollut noin 70 km eli en ole mikään suuria kilometrimääriä havitteleva tyyppi. Suunnitelmissa on kuitenkin käydä toisena kokonaisena reissupäivänä Getalla ja sinne on matkaa yhteen suuntaan knafti 40 km. 

Pitäiskö siis laittaa  pyöräilyhousut eli pehmustusta persuuksille? Tänä kesänä en ole vielä kertaakaan "vaippahousuja" kaivannut, mutta toki on matkat olleet vaatimattomia 80 kilsaan verrattuna. Satulani on kyllä ihan virtaviivainen, mutta ei ole tuntunut liian kovalta. 

Jos joku kunnon pyöräilyharrastaja voisi vakuuttaa, että 80 kilsan matkalla hanuri kaipaa pyöräilyhousuja, niin pakkaan sit mukaan ;)

Uskomattoman nopeasti kuluu loma.
Ensi viikko neljäs ja viimonen.